”Oikeastaan mä olen näiden lasten täti.” Ylpeys vai pakokeino? Ylpeys silloin kun kauppa- tai puistoreissulla vanhemmat tädit ja sedät ihastelevat pikkuisten suloisuutta ja hauskoja juttuja. Kun tädin sydän pakahtuu ylpeydestä saadessaan ilmoittaa olevansa näiden ihmeellisten ja ainutlaatuisten pienten ihmisten täti. Pakokeino silloin kun samaisilla reissuilla lapset eivät osaakaan käyttäytyä; itkevät, kinuavat, ruikuttavat ja juoksevat valtoimenaan pitkin kauppaa tai katua, ottamatta kuuleviin korviinsa tädin kovaa tahtia kohenevaa kimitystä pysähtymisestä. Kun muut ihmiset mulkoilevat ja päästävät hampaidensa välistä sihahduksia kurittomista kakaroista ja kasvatuskyvyttömästä äidistä. Silloin voi täti hieman vahingoniloisena todeta olevansa vain!? näiden lasten täti.
Onko täti vain täti, vai jotain enemmänkin. Saako täti ojentaa lapsia julkisilla paikoilla ja kertoa lapsen hampaiden kasvusta ja yökasteluista kuin omistaan. Saako täti kyseenalaistaa vanhempien kasvatusmetodit ja ilmaista oman mielipiteensä lapsen parhaasta. Mikä on sallittua käytöstä tädiltä ja kuinka lähelle lasta täti voi päästä?
Nina Sajaniemi (filosofian tohtori, kehitysneuropsykologian dosentti ja minutkin aikoinaan sisään haastatellut Helsingin yliopiston lehtori) kirjoittaa Opettaja-lehdessä (3/2012) lapsen kiintymisestä moneen aikuiseen. Väite pienen lapsen kiintymisestä vain yhteen tai kahteen aikuiseen perustuu Sajaniemen mukaan kapeasti tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan. ”Lapselle saattaa olla suurta sosiaalista ja kehityksellistä hyötyä siitä, että hänellä on monta aikuista ympärillään, Sajaniemi vakuuttaa.”
Ensimmäistä kasvatusnäkemystä kirjoittaessani muistan pysähtyneeni kohtaan Kenellä on viime kädessä oikeus kasvattaa lasta. Mielestäni kysymys heijastuu mietteeseen kenellä on oikeus rakastaa lasta?
tiistai 31. tammikuuta 2012
perjantai 27. tammikuuta 2012
Tätiblogi - näytetään tulokset haulla äitiblogi
Pieni uudenvuodenlupaukseni. Jakaa ajatuksia tätiydestä. Tädin suhteesta lapsiin ja vanhempiin, tädin oikeuksista ja ennen kaikkea tädin rakkaudesta.
Olin 15-vuotias tullessani ensimmäistä kertaa tädiksi. Sittemmin suku on sikissyt ja näitä tädin pikku kultanappuloita on kertynyt sankoin joukoin. Kahdeksan lapsosen, erikoisuutena kahdet identtiset kaksoset, joukkoon mahtuu hurmuripoikia ja pikkutyttöjä –tasaisesti molempia.
Suhteeni näihin lapsiin on läheinen. Hoitoa ja hellyyttä, yhdessäoloa ja riemua.
Kasvatustakin.
Olin 15-vuotias tullessani ensimmäistä kertaa tädiksi. Sittemmin suku on sikissyt ja näitä tädin pikku kultanappuloita on kertynyt sankoin joukoin. Kahdeksan lapsosen, erikoisuutena kahdet identtiset kaksoset, joukkoon mahtuu hurmuripoikia ja pikkutyttöjä –tasaisesti molempia.
Suhteeni näihin lapsiin on läheinen. Hoitoa ja hellyyttä, yhdessäoloa ja riemua.
Kasvatustakin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)